Vaikuttaa vahvasti siltä, että meillä juhlitaan tänä keväänä valkolakkia. Stressitaso alkaa nousta sitä mukaa, kun kevät etenee. Pintaremonttihommat ovat pahoin kesken ja leipoakin pitää vielä ja oma juhlamekkoni on vielä kankaana.

Vaikka minulla oli hyvä suunnitelma alkuvuodesta, niin se ei ihan toteutunut. Kaikkeen tähän on pitkälti syynä raha. Tai oikeasti sen puute. Aina kun luulee saavansa jotain hankintoja tehtyä juhlia taikka remonttia varten, tulee jokin muu pakollinen menoerä esteeksi. Ja mitä tulee leipomuksiin, niin pakastimeni on ihan täynnä. Ei sinne mahdu uusia juttuja ja aina on olemassa sekin vaara, että talon miesväki käy syömässä meidän tarjoilut.

Päätin, että näemme vaikka nälkää pari kuukautta, mutta jotain pitää saada aikaan. Äidiltäni sain myös hieman rahaa lainaan, että voin tehdä remonttihankintoja. Nyt on kahden huoneen sähkövedot uusittu, että voidaan asentaa uusi sisäkatto. Tätä remonttia on tehtykin viimeiset kymmenisen vuotta.

Katselin netistä hieman puutavaran hintoja. Osa puutavarayrittäjistä ei edes maininnut sivuillaan hintoja, joten ei muuta kuin soittamaan. Soitto kannatti, koska heti säästyi 40 € erääseen B:llä alkavaan liikkeeseen verrattuna. Ja tuossa lastissa oli koolauspuut, katto- ja jalkalistat. Etenkin kattolistojen hinnassa ero oli huomattava ja sain ne vielä leveämpänä, kuin toisen liikkeen edullisimmat listat olisivat olleet. Kattopanelit ovat odottaneet ulkovarastossa jo useamman vuoden. Toivon, että ne ovat kuitenkin vielä käyttökelpoisia, koska uudestaan ostettuna tarvittava määrä maksaa kuitenkin satasia. Hukkaan heitettyä rahaa, ellei pysty jo hankittua tavaraa käyttämään.

Olin jo valmiiksi kiukkuinen ja kauhuissani rahanmenosta, kun huomasin, että auto pitää katsastaa ihan nyt heti. Tiedossa on, että jarrut vaativat remontointia ja varmaan jotain muutakin vikaa saattaa löytyä. Olin jo valmistautunut siihen, että vikalista tulee ja kuukauden päästä mennään uusintakatsastukseen. Mutta yllätys! Kyllä helpotti, kun menikin katsastuksesta läpi! Huojensi siinä mielessä, ettei tarvitse ihan heti olla ostamassa niitä uusia osia. Vaikka itseltä löytyy korjaustaitoinen ihminen, niin nuo osat maksaa silti välillä ihan liikaa meikäläisen lompakolle. Pitää rempata autoa sitten kesällä, kun on juhlat juhlittu.

Tilasin eräästä isosta rakennusalan liikkeestä tavaraa, kun vaikutti siltä, että saan huokeammalla sieltä kuin lähialueen kivijalkakaupoista. Toimituskuluineen tilatut tavarat tulivatkin hieman huokeammiksi. Ehkäpä, jos olisi pystynyt muutaman tuotteen vielä lisäämään tilaukseen, olisin säästänyt suhteessa enemmän. 

Eilen kävin tulevan ylioppilaan kanssa ostamassa hänelle yo-lakin. Hän oli saanut vihiä, että nyt oli jokin edullinen tarjous. No ei muuta kuin etsimään tuota tarjousta, joka löytyi vähän kuin salaisesta paikasta kyseisen kaupan hyllyltä. Ei ollut näkyviä mainoksia, että nyt saat 20 € halvemmalla, kun heti ostat. Tottahan tuo piti sitten ostaa, koska tarjous oli hyvä. Jos hän olisi tilannut netin kautta omalla maakuntavuorituksella olevan lakin, olisi se puolestaan tullut toimituskuluineen kalliimmaksi, mutta toisaalta halvemmaksi kuin normaalihinnalla tuossa kaupassa myytävä lakki.

Kysyin myös yhdestä koruliikkeestä äidinlyyraa. Heillä ei ollut varastossa yhtään ja koska on vasta huhtikuu, niin ei uusiakaan ole vielä tullut. Tiedustelin hintaa ja myyjä kehui, että yleensä ovat maksaneet noin kolmenkymppiä. Tänään kävin eräässä toisessa liikkeessä tässä lähistöllä ja heillä oli muutama kappale varastossa. Lähtöhinta oli kympin vähemmän edelliseen liikkeeseen verrattuna ja sain siihen vielä jonkin kampanja-alennuksen, joka heillä sattu juuri nyt olemaan. Vaikka raha onkin tiukassa, ostin lyyran, koska ostettava se on ja hinta oli edullinen.

Tosin tuota säästöä varjosti hieman se, että katon koolauspuiden kiinnittämiseen ostamamme ruuvit maksoivat aivan liikaa. Toisesta kaupasta nuo kiloruuvit olisi eilisellä reissulla saanut halvemmalla. Mutta kun en tiennyt vielä oikeaa mittaa ja ajattelin tämän toisen kaupan myyvän hyvin samalla hinnalla, niin jätin ostamatta. Nyt ei kuitenkaan kannattanut lähteä kauemmaksi kauppaan vain noiden ruuvien vuoksi. Ostaa sitten seuraavalla kerralla, jos on vielä tarvetta.

Vielä pitäisi ratkaista perheemme vaatetuspuoli. Oma mekkoni on, kuten mainitsin, vielä kankaana. Kudoin kankaan odottaessani tätä tulevaa juhlasankaritarta, eli kankaalla on eräänlainen symbolinen arvo. Minun piti tehdä siitä jo aiemmin erääseen juhlatilaisuuteen valmis mekko, mutta se jäi erinäisistä syistä. Toivottavasti ostamani vuorikangas on vielä tallella, muuten joudun siihenkin laittamaan euroja.

Toivon, että isoille pojille ja miehelleni muutama vuosi sitten ostetut puvut mahtuvat vielä heille. Nuorin poika saa tuttavan pojan puvun, joka istuu hänelle kuin nenä niskaan. Tein ystävälleni töitä sen puvun edestä. Toista on tämän tulevan ylioppilaan mekko. Sitä on etsitty netistä ja kivijalkakaupoista, mutta mitään ei tunnu löytyvän. Ja jos löytyykin, hinta tulee esteeksi. Tai jos malli ja hinta ovat oikeat, niin väri tai materiaali ovat väärät. Tai sitten ei löydy oikeaa kokoa. Ja kunhan se oikea mekko vihdoin löytyy, alkaa kenkien metsästys...

Hyvin menestyvä siskoni on sanonut aikoinaan, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Tietyissä asioissa tämä pätee, mutta kyllä joskus hintavertailu on paikallaan. Välttämättä aina se halpakaan vaihtoehto ei ole huono ja kallis voi hajota samalla tavalla kuin halpa. Seuraava pohdinta onkin, kannattaako pojan tablettipuhelimeen vaihtaa näyttöä, kun hinta vaihdolle on yli puolet laitteen hankintahinnasta...