Taas pitkästä aikaa sai hakea EU-ruokapussin. Sisältö oli jälleen kovin yksinkertainen, mutta tarpeellinen. Periaatteessa tarvikkeet ovat perustavaraa, mitä jokainen saa kaupasta suhteellisen edullisesti. Mutta jos sinulta puuttuu mielikuvitusta, niin saattaa osa tuotteista jäädä käyttämättä. Nykyään on myös paljon uusavuttomia ruoan valmistajia, joten mielikuvitus tuotteiden hyödyntämiselle saattaa uupua.

Niin uupui minultakin. Moitin ystävälleni juustomakaronin olevan liian suolaista. Hän kehotti lisäämään sitä jauhelihalaatikon mukaan. Kyllä muutes maistuikin hyvältä! Nyt tein lättytaikinaa ja totesin, että ruoka-apupussin sämpyläjauhot saavat kelvata oikeiden vehnäjauhojen puutteessa. Ne kun oli valmistettu pelkästä vehnäjauhosta ja -leseistä. Saadaan runsaskuituisempia lättyjä.

Olisikohan siis mahdottomuus, jos näiden pussien mukana jaettaisiin jonkinlaista keittovihkosta, josta löytyy ohje muutamalle erilaiselle ruoalle? Itse aikoinani opettelin ihan perusruuan teon keittokirjan avulla. Vaikka yläasteella köksässä valmistettiin ruokaa ja kotona sain aina laittaa perunat kiehumaan, niin ihan helppoa ei ollut keittää ensimmäinen mannapuuro tms. Kotona kun oli arkiruokana aina perunat ja läskisoosi. Eipä ole omakaan ruokatarjonta tuosta kovin paljon kohentunut. Siksi varmaan muksut eivät kovin usein moiti koulun ruokia. Paitsi kumiperunoita. Joskus en keitä pitkään aikaan perunoita ja lapset ovat onnesta soikeita, kun vihdoin saavat kunnon kuoriperunoita.

Joskus 80-luvun lopulla äitini keksi alkaa käyttää nötköttiä. Sitä samaa säilyketölkissä olevaa sika-nautaa, jota tuolla Eu-pussissakin oli. Hän teki siitä makaronivelliä. Kyllähän sitä silloin söi, kun ei paremmasta tiennyt. Myöhemmin vain olen todennut, että olen saanut siitä varmaan yliannostuksen, kun enää ei maistu kuin pieni pala harvakseltaan. Mieheni söi itsensä siitä ulos armeijassa. Ja lapset... no he ovat ennakkoluuloisia kaikkea uutta kohtaan. Sain joskus vastaavaa säilykettä, joka oli todella hyvää. Mutta se olikin valmistettu hirven- ja sianlihasta. Hirvenliha antoi säilykkeelle hyvän maun. 

Jokunen vuosi sitten, kun esikoiseni oli vielä alle rippikouluikäinen, oli näissä EU-pusseissa mukana Digestivekeksejä. Poikani oli seitsemännessä taivaassa. Hän tykkäsi niistä kekseistä todella paljon. Mutta voi sitä äidin häpeän määrää, kun lapsi onnellisena kylään tulleelle kaverilleen mainosti, mistä keksit ovat peräisin! Sinänsä on harmi, kun näitä keksejä ei enää saa pussissa. Viesti on selkeä: köyhät eivät tarvitse makoosta.

Ruokapussin hakeminen on laillansa noloa. Mutta jos tilanne on toisinaan sellainen, että kaapissa ei ole peruselintarvikkeita edes lättyjen tekoon ja tili huutaa hoosiannaa, niin avustuspussista voi löytää hetken turvan. Ongelmana vain on minullakin, että se pussi pitää hakea kymmenen kilometrin päästä. Jos autossakaan ei ole menovettä, niin jää ruoka-apu saamatta ja sitten odotellaan nälissään seuraavaan rahapäivään. No nyt joku keksii lohkaista, että lähde polkupyörällä. Voishan sitä pyöräilläkin, mutta pussi painaa aika mukavasti ja eikä siinä kaikki, niitä tulee meidänkin perheeseen peräti neljä kappaletta. Ainakin tällä kertaa tuli.