Pidän joulutortuista, kun ne ovat juuri leivottuja. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä meillä muutkin tykkäävät niistä tuoreina, koska yleensä ne eivät seuraavaa päivää näe. 

Nuorimmaiseni alkoi valittamaan tekemisen puutetta ja keskimmäinen pojista kysyi hyväskän perään. Ei muuta kuin yhdistämään nämä kaksi valitusvirttä. Pakastimesta joulutorttulevyt sulamaan ja nuorin töihin. Vähän siinä ärripurrit lenteli, kun poika väänteli torttujen sakaroita, jotka eivät tahtoneet pysyä kuosissaan. Ja neuvoja ei saanut antaa. Heti meni hernes nenään.

Tuo minun nuorin poikani on melkoinen leipuri. Teki ensimmäisen kääretorttunsa jo kymmenvuotiaana. Ja nyt hän tekee bisnestä: menee mummallensa leipomaan ja saa siitä hieman taskurahaa. Joskus mumma vain on turhan lempeä ja maksaa, ennenkuin työ on tehty. Sellainen opettaa vain väärälle työmoraalille. Mutta, mummot on mummoja! :)

Vaikka on vasta marraskuu, niin voi noita torttuja jo hieman maistella. Ainakin kun on pimeää ja ankeaa tuolla ulkosalla. Tulee iloisempi mieli. Piparit leivotaan sitten lähempänä joulua. Niitä kun pitää tehdä iso kasa.