Työttömänkin kannattaisi pitää itsensä kunnossa. No, minkäs teet, jos säästät niistä menoista, jotka eivät ole pakollisia. Eli hammasläkäriin vain siinä tapauksessa, että hammasta oikeasti särkee.

Julkisella puolella hammashoitoon pääsee nykyään huomattavasti helpommin kuin aiemmin. Ainakin tällä seudulla. Myös hammaslääkäri, joka hoiti aikoinaan peruskoulussa minun hampaani sekä myöhemmin suureksi harmikseni lasteni hampaat, on nyt vihdoin jäänyt eläkkeelle. Hammashoitola vilisee nuoria hammaslääkäreitä, jotka osaavat asiansa. Vai osaavatko?

Olen pari vuotta aiemmin korjauttanut pahoin lohjenneen poskihampaan, saman jonka eläkkeelle jäänyt hammaslääkäri korjasi nuoruudessani kahdesti, vuoden välein. Kolmannen kerran samaisen hampaan lohjettua menin yksityiselle ja sen jälkeen hammas ei enää vaivannut moneen vuoteen. Olin tuon viimeisen lohkeamisen aikaan kuitenkin niin rahaton, että siirsin ja siirsin hammaslääkärille menoa. Vasta sitten, kun hammasta alkoi särkeä, menin hammaslääkärille ja hammas korjattiin. Huonolla tuloksella. Minun olisi pitänyt saada antibioottikuuri. Söin kaksi viikkoa tulehduskipulääkettä, kun en ymmärtänyt vaatia antibioottikuuria. Jonkinlainen outo olotila hampaaseen kuitenkin jäi. Ajattelin että ajan myötä oireet kaikkoaa, kunnes hammas alkoi heilua ja ikenestä tuli mätää. Pitkin hampain totesin, että taas on pakko viedä vähät rahat hammaslääkärille. Tilanne oli niin paha, että hammas poistettiin ja mätää kaivettiin syntyneestä aukosta. Sain jopa antibioottikuurinkin.

Myöhemmin minulla lohkesi tonen hammas ja totesin, että en tee samaa virhettä enää, että päästäisin mätäpaiseen syntymään. Nuori lääkäri korjasi hampaan ja olin jokseenkin tyytyväinen. Hieman jäi korkean tuntuiseksi paikkaus, mutta ajattelin sen tunteen johtuvan puudutuksesta. Mutta kappas vain, seuraavana päivänä sämpylästä haukatessani, lähti tuo uusi paikka irti. Heti vain soittamaan hammashoitolaan ja aikaa varaamaan. Vaikka hammas korjattiin toisella kerralla ilmaiseksi, piti minun kuitenkin maksaa käyntimaksu! 

Eihän nuo julkisen puolen maksut mitään päätä huimaavia ole, mutta samanaikaisesti myös esikoiseni joutui varaamaan aikaa hammaslääkärille. Hänelle jouduttiin tekemään juurihoito. Hoito ei mennyt niinkuin siinä ruotsinkielisessä kylässä, vaan melkein joka kerta kun hammasta oli ronkittu, jäi särky useammaksi päiväksi. Eikä mitään antibioottikuuria annettu. En tiedä miten paljon sitten vaikutti kielimuuri, kun hammaslääkäri ei puhunut äidinkielenään suomea. 

Nyt minulle tuli sitten kutsu hammastarkastukseen. Viimeisimmästä suun kokonaisvaltaisesta tarkastuksesta onkin vierähtänyt jo useampi vuosi, joten kaippa sinne on mentävä. Vaikka ei kyllä yhtään kiinnostaisi maksaa taas tuotakin käyntiä, kun tiedän itsekin, että minulla on hammaskiveä. Mutta kaippa se tekee työttömällekin hyvää, käydä vuoden välein tarkistuttamassa hammaskalustonsa.