Tulipa käytyä keskimmäisen pojan kanssa poliisilaitoksella. Hän kun ajeli viritetyllä mopolla, joka luokiteltiin kevytmoottoripyöräksi. Sakkojahan siitä tuli ja kortti joutui "hyllylle". Poika ei tajunnut yöllä grillille lähtiessään, että poliisit saattavat partioida pikkujoulujuhlijoita. Tuli pojalle kalliit ranskalaiset. Ja äidin yöunet häiriintyivät pariksi tunniksi, kun poika herätti ja kertoi tämän ilouutisen.

Tuota ajokorttiasiaa oltiin nyt sitten käsittelemässä. Pääasiassa tilaisuudessa puhui asiaa käsittelevä poliisi. Kertoi faktoja, kuinka käy, kun viritetyllä mopolla jäät kakkoseksi toiseen ajoneuvoon törmätessä. Oleellisinta kuitenkin oli se  tieto, että jos poika jää ajokiellossa ollessaan poliisin haaviin, se vaikuttaa auton ajokorttiluvan saamiseen. Siis jos vielä joutuu ajokieltoon siinä vaiheessa, kun ajokorttiluvan hakeminen on ajankohtaista.

Esikoisemme oli tässä tilanteessa muutama vuosi sitten. Hän ajoi autolla alaikäisenä. Sai kaverinsa kanssa ahaa-eläyksen, että lähdetäänpäs hieman isin autolla kruisailemaan. No, kuten arvata saattaa, idea ei ollut paras mahdollinen. Aamuyön tunteina poliisipartio kiinnitti huomiota noihin kahteen poikaan, jotka olivat pysäyttäneet auton, kun rakkoa piti saada tyhjennettyä. 

Esikoinen soitteli sitten minulle, joka olin täydessä unessa, että pistäppä kahvia tippumaan, kun tuleee pari kahvivierasta. No, siinä sitten ihmettelin, että kuka tulee aamuyöstä kahville ja melkein jo arvasinkin, kun huomasin auton hävinneen pihasta.

Enhän minä mitään kahvia keittänyt. Kävin ulkona vastaanottamassa ideanikkarit ja keskustelin hieman poliisin kanssa. Olihan sekin kokemus. Pikkuusen jännitti, kun aiemmasta poliisikontaktista oli aikaa jo yli parikymmentä vuotta.

Eipä mennyt paljoa aikaa, kun kuopuksen takia tuli myös poliisit käymään. Toinen ideanikkariporukka oli saanut päähänsä kokeilla sytkärin tehoa pyöröpaaliin. Siinä oli meinannut palaa jotain muutakin, mutta onneksi pojat olivat saaneet sammutettua palon. Ehkä pikkuusen hävetti, kun oma poika oli tuolloin palokuntanuorissa... 

Ilmeisesti olen vanhemmiten tullut lepsummaksi ihmiseksi, kun en räjähtänyt pojille siinä paikassa. Mutta sitäkin ankarammin on tullut naljailtua jälkeenpäin. Se, että poika uskaltaa herättää äitinsä kesken tämän unien, voi olla osoitus pojan luottamuksesta äitiään kohtaan. Että vaikka mikä olisi, niin äiti ei ainakaan heti ole "kurkussa kiinni". Tai sitten he luottavat siihen, että äiti on niin lepsu, ettei "piittaa".

Mutta kyllä äiti piittaa. Loppujen lopuksi ei se rahan menetyskään ole mitään siihen verrattuna, mitä muuta tällaisista toilailuista voi seurata. Tietenkin pojat ovat poikia ja elämää ei eletä täysillä, ellei välillä hieman kompuroida. Näistä otetaan opiksi. Ja ellei oteta, niin sitten ollaan omillaan. Vielä toistaiseksi näyttää hyvältä, mutta kauhulla odotan kuopuksen toilailuja mopoiässä...