Voi mikä ilon päivä! Veronpalautukset ropsahtivat tilille! Jes! Maailma on avoin: mihin kaiken sen rahan laittaisikaan, kun pitää ostaa lapsille niitä joululahjoja ja ruokaa pöytään ja ja ja....

Todellisuus on karumpi. Ensin laskut. Muutama jo erääntynyt ja muutama, joilla on eräpäivää vielä runsaasti mutta kannatti maksaa pois. Niihin meni sievoinen summa ja vielä jäi laatikon pohjalle joitain maksettavia. Laskupinoa ei helpottanut keskimmäisen pojan tuoma sakkolappu viritetyllä mopolla ajelusta ja tyttären huolimattomuudesta johtunut pysäköintivirhemaksu. Ja vanhimman pojan autokoulumaksun toinen erä kannatti hoitaa myös pois.

Auto nro 1 pitää myös katsastaa. Jos vikalista on pitkä kuin nälkävuosi, on niihinkin korjauksiin oltava valuuttaa. Auto nro 2 pitää katsastaa alkuvuodesta ja siihen ainakin on ostettava uusia varaosia. Käsijarru ei toimi ja moottori pitää ihmeääntä. Talvirenkaatkin on ihan suosta, vaikka juuri viimetalvena ostettiin uudet.

Talossa pitäisi saada tehtyä pintaremonttia, kun ensi keväänä on tulossa juhlat. Ja kyseisten juhlien vuoksi pitäisi pihaan tilata pari kuormaa uutta soraa. Ja niitä tarjottaviakin pitäisi valmistaa jo etukäteen...

Että se siitä riemusta. Taitaa olla niin, että suurin osa kustannuksista jää odottamaan uusia rahapotteja. Potteja, joita ei ole tiedossa, kun tuo työttömyyskorvaus ei ainakaan noususuhdannetta osoita. Toisin sanoen näillä tänään tulleilla rikkauksilla saatiin vain tekohengitettyä omaa taloutta hieman parempaan suuntaan. Tiedossa on pojan mopon virittelystä tulevat verot ja mahdollisesti korotettu vakuutusmaksu. Ja ne uudet kengätkin on vielä ostamatta...