Koska varallisuuspuoli on mitä on, kannattaa kevään juhliin valmistautua ajoissa. Toisaalta se työ, minkä tekee jo tässä vaiheessa on myös pois viimeisen viikon härdellistä. Olen siis jo leiponut tulevia YO-juhlia varten, vaikka kaikkea voi tietenkin vielä sattua tässä matkan  varrella.

Esikoiseni sai myös koulunsa päätökseen. Olin todella onnellinen, kun näin nimen valmistuneiden listassa. Todistus lähetettiin postissa, kun hän ei ollut itse sitä hakemassa koulusta armeijan vuoksi. Lupasin, että seuraavan kerran hänen tullessa lomille, tarjoan valmistujaiskahvit lähellä asuville sukulaisille. Tuota kahvitusta varten on myös leivottava.

Kaupassa on kuljettava silmät auki ja ideoitava jatkuvasti, mitä tarjottavaa mistäkin aletuotteesta voisi tehdä. Löysin hyydykekakkuihin hyvät ainekset edullisesti. Ei muuta kuin leipomusta pystyyn. Mutta siinä vaiheessa, kun tarvitsin liivatetta, huomasin, ettei sitä ollutkaan. Luulin ostaneeni sitä valmiiksi, mutta näköjään ei sitten. No onneksi kauppa ei ole kovin kaukana, mutta pakkkasta on ollut viime päivinä ihan riittävästi, joten ei oikein pienen asian takia viitsi autoa käynnistää.

Sain kuitenkin tehtyä hyydykekakut. Innostuin aktiivisuudestani niin paljon, että päätin leipoa yhden kahvikakunkin. Minulla oli jäänyt joulun leipomuksista suklaakuorrutetta ja tyttären epäonnistunut lakritsakokeilu. Päätin lisätä ne taikinaan. Ajattelin jo valmiiksi, että jos maku ei ole paras mahdollinen, pakkosyötän kakun lapsille. Mutta jos maku on mitä mainioin, laitan kakun pakkaseen odottamaan esikoisen kahvittelutilaisuutta.

Tytär maistoi ensimmäisenä kakkua ja oli aivan myyty. Hän on mieltynyt kaikkeen vähänkin suklaan makuiseen herkkuun. Olisikohan naisten perisynti? Maistelin itsekin kakkua ja totesin, että ehkä hieman liian sokerista, mutta silti syötävän hyvää. Piti laittaa nopeasti osa kakusta pois lasten silmistä, että sitä jää vieraillekin tarjottavaksi. 

Täytyy tunnustaa, että kokeellista keittiötä tulee itsekin harrastettua, vaikka välillä arvostelenkin sukumme naisten innokkuutta kokeilla mitä ihmeellisimpiä sekoituksia. Toisinaan onnistuu erinomaisesti ja toisinaan taas ei. Usein käy niin, että kokatessa taikka leipoessa ei ajattele päähän asti, miltä lopputulos voisi maistua tittyjen makujen yhdistelmänä. Itse pyrin miettimään makujen sopivuutta etukäteen, jolloin mahdollinen materiaalihävikki on mahdollisismman pieni. Joskus taas en osaa yhdistellä lainkaan ja sitten haen netistä apuja ajatuksilleni.

Tyypillisintä kuitenkin on, että kun keksii jonkin sopivan yhdistelmän ja aikoo sitä myöhemmin käyttää hyödyksi, ei onnistukaan enää yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Näin kävi esimerkiksi yhden sämpyläreseptini kanssa. Luulenpa, että en myöskään tule toista kertaa onnistumaan vastaavanlaisen suklaa-laksritsakakun kanssa, mitä nyt sain aikaan. Kun tarkkoja mittoja ei sattuneesta syystä ole, niin ei voi kirjoittaa muistiin reseptiäkään. Harmi sinänsä, mutta mikäänhän ei estä kokeilemasta uudelleen.

Seuraavat leipomukset saavat odottaa hetken aikaa, että saan taas kaupasta niihin ainekset. Tili tyhjeni jotenkin kummasti ennen aikojaan ja vielä on aikaa seuraavaan rahantuloon...