Koska asumme maaseudulla, on auto erittäin tärkeä kulkupeli. Samoin sen kuljettamiseen oikeuttava lupa, eli ajokortti. Melko varhaisessa vaiheessa tein sen päätöksen, että maksan lasteni autokoulun, koska itse aikoinani sain saman edun kotoani, kuten kaikki vanhemmat sisaruksenikin. Autonajokortin hinta nykyään on vain pienituloiselle melkoinen menoerä. Eikä siinä mitään, jos ajokortin tarvitsee hankkia vain yhdelle, mutta kun niitä on useampi muutaman vuoden sisällä.

Kävimme esikoiseni kanssa keskustelua ajokortin hankinnasta. Olin jossain vaiheessa heittänyt ilmaan ajatuksen, että sen voisi suorittaa ajo-opetusluvilla. Aloin kuitenkin jossain vaiheessa miettiä, että olisiko sittenkin parempi mennä autokouluun, vaikka sen kustannus onkin melkoisen iso. No esikoiseni totesi tähän, että minun on opetettava, autokouluun hän ei mene. Eikä kelvannut sekään vaihtoehto, että isänsä olisi opettanut.

Syy, miksi aloin epäillä omaa opetuskykyäni ei liittynyt itse opettamiseen vaan hekilökemioiden yhteentörmäykseen. Vanhempi ajo-opettajana voi aiheuttaa turhia riitatilanteita ajon aikana ja siten vaaratilanteita. Mutta toisaalta ajo-opetuksen aikana saa sitä spesiaalia kahdenkeskistä aikaa vain ja ainoastaan sen yhden lapsen kanssa. Pelkäsin etukäteen kuitenkin ihan turhaan. Ainakin pojan kohdalla. Tyttö olikin räjähdysherkempi muutaman kerran, kun ei malttanut rauhassa kuunnella ohjeita.

Ei siinä auttanut sitten pojan "tuomion" kuultua muuta kuin istua itse tietokoneen ääreen ja etsiä oikeanlaiset opetussivut ja alkaa harjoitella asioita, jotka on opetellut kaksikymmentä vuotta sitten. Paljon oli unohtunut. Totesinkin itsekseni, että jokaisen kauemmin ajaneen kuskin olisi hyvä kerrata nämä säännöt vaikka vain tekemällä kysymysten harjoittelutestin. Periaatteessa asiat ovat takaraivossa, mutta joitain pikkuseikkoja ei joko ole aikoinaan sisäistänyt tai sitten ne ovat menneet muuten vain ohi. Nyt tuli onneksi niillekin kertausta.

Tein ajo-opettajan testin ja sain sen kerrasta läpi. Kyllä minä sitä hermoilinkin etukäteen! Virheitä tuli, kun painoi vahingossa sitä nappulaa, mitä ei olisi saanut, kun ei silmillään tarkistanut mihin se sormi osuu. Hyväksytyn suorituksen jälkeen sitten autoa muuttamaan ja muutoskatsastamaan lisäjarrupolkimelle. Onneksi poika osasi värkätä ja asentaa sen polkimen, niin siinäkin säästi muutaman satalappusen. Ja sitten poliisilaitokselle lupia hakemaan.

Ajo-opetuksen ajo-osuus oli helppo toteuttaa, kun poikaa piti muutenkin kuljettaa ammattikoulussa. Saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun hän sai ajaa matkat. Oli myös onni, että ensimmäinen opetettavani osasi ajaa todella hyvin. Olihan hän harjoitellut peltoautolla ja liikenteessä mopolla. Kuukaudessa saatiin vietyä opetukset läpi.

Tämä poiki sitten muutaman muunkin ajo-opetettavan. Poikani kaveri pyysi, että opettaisin hänetkin, kun heillä ei mennyt ajo-opetuslupien hankkiminen ihan putkeen. Hänen aiottu opettajansa oli vuoden liian nuori. No, koska harvemmin osaan sanoa ei, niin lupasin opettaa hänetkin. Tästä rohkaistuneena ehdotin myös kummipojallemme, että voisin opettaa hänetkin ajamaan. Ja hän suostui tarjoukseeni. Olihan ihan erilaiset kaverit ratin takana verrattuna omaan poikaan. Toinen oli ajellut liikenteessä ennemmin kevarilla ja toinen traktorilla. Suhtautuminen autolla ajamiseen oli hieman sen mukaista.

Nämä kaikki pojat olivat syntyneet samana vuonna, joten kilometrejä kertyi palkääjän paikalla useita. Seuraavana vuonna olikin tyttäremme vuoro aloittaa ajo-opetuksessa. Minua pyydettiin myös opettamaan tyttäreni kaveria. Minulla oli siis kaksi neitiä opetettavana yhtä aikaa. Onneksi heidän opetuksessa oli aikaa puolisen vuotta. Nimittäin aikataulujen yhteensovittaminen lukion koeviikkojen ja YO-kirjoitusten kanssa oli melkoista palapeliä. Ja tytöt velä harrastivat ja tekivät osa-aikatöitä samalla. 

Tytöt olivat myös erilaisia kuskeja sekä keskenään että poikiin verrattuna. Kumpikaan ei ollut ajanut kuin kerran pari peltoautolla muutaman metrin. Omalla tytöllä oli mopokortti ennestään, joten liikenteessä ajaminen ja säännöt olivat hänelle helpompia. Mutta se risteysajo... Kumpikin pelkäsi moottorin sammumista risteyksestä lähtiessä. Jarrujen käyttö oli hieman hakusessa ja kaasun määrä saattoi olla tilanteeseen nähden liian iso. Näitä tyttöjä opettaessani totesin, että vaikka olen rauhallinen ihminen, niin autokoulun opettajaksi minusta ei olisi.

Kaikki viisi nuorta onnistuivat saamaan ajo-kortin läpi. Kirjallisissa kokeissa yksi ei saanut ensimmäisellä kerralla koetta läpi, mutta inssissä kaikki selviytyivät ensimmäisellä kerralla. Hyvä niin, koska sitten olisi pitnyt ottaa lisätunteja ja ellen väärin ole ymmärtänyt, niin autokoulun puolelta.

Eilen esikoiseni suoritti sitten sen viimeisen pakollisen vaiheen lopullisen ajokortin saamiseksi. Kaksi vaihettahan on käytävä vielä autokoulussa ennen lopullista korttia. Onneksi paikallisessa autokoulussa saa maksaa laskun erissä. Ei minulla olisi ollut repiä melkein 500 € laskuun. Vieläpä kun koko syksy on ollut yhtä maksamista. Jos ajokortin kokonaiskustannuksia lasketaan ja vartaillaa ajo-opetusluvilla sekä autokoulussa opiskeltuna, on hinnanero näihin paikallisiin autokouluihin noin 1200 €. Iso raha yhtäkaikki. Pojan ajokortti tuli maksamaan noin 1000 € sisältäen viranomaismaksut, auton lisävarustelut sekä bensat. Ei mitään halpaa sekään, mutta tuosta puolet on autokoulun osuutta ja noin yksi neljäsosa viranomaismaksuja, jotka on kaikkien maksettava, oli sitten ajo-opetuksessa tai autokoulussa.

Lupasin lapsilleni myös bonusta. Kun väliaikainen ajokortti oli saatu, lupasin 200 € siitä hyvästä, jos ei tarvitse olla sakkojen merkeissä tekemisissä poliisien kanssa. Pojan kohdalla tämä nyt sitten realisoituu juuri semmoiseen aikaan, kun muutenkin tekee rahasta tiukkaa (kevään juhlia varten pitää saada tuvassa tietyt asiat kuntoon). Toisaalta poika lähtee tammikuussa armeijaan, joten kulut omalla lailla pienenevät.