Julkaisempa tämän luonnoksiin jääneen kirjoituksen nyt, vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneetkin. Mutta kuvastaa hyvin sitä turhautumista, joka minulla on koko edellisen syksyn ollut.

Taas heitti takapakkia. Hetken jo meni ihan mukavasti, vaikka jatkuvaa kujanjuoksuahan tämä elo on tulojen ja menojen suhteen. Mutta nyt taas tuli toppi mukavalle kiikunkaakunelämälle, kun laskujen jälkeen lainanhoitotililtä jäi uupumaan puolet. Seuraava tuloerä tulee vasta lainanhoidon eräpäivän jälkeen...

Neuvottelu perheen toisen päävastuullisen kanssa ei tuottanut muuta tulosta kuin ankaran kiukun ja turhautumisen allekirjoittaneen mieleen. Kun olisikin nopea ja pysyvä ratkaisu tilanteeseen. Sekin helpottaisi, kun kaikki perheemme miespuoliset osallistuisivat näihin säästötalkoisiin kantamalla oman kortensa kekoon ja lopettamalla kaiken turhan kuluttamisen. Varjopuolena tietenkin on, että pojat passivoituisivat pleikkarin ääreen ja mopot ruostuisivat korjaamisen ja käytön puutteessa. 

Tuvassa on kylmä, kun en malta laittaa sähköpatteria. Ei vielä näillä pikkupakkasilla. Kahdesta hormista saatiin poistettua naakanpesät. Tuvan hormi on vielä avaamatta. Pitäisi sekin avata, koska säästöä se tietää sähkölaskuun, kun polttaa oman metsän puita lämmittääkseen tupaa. Nuo kaksi muuta tulipesää kun eivät vielä riitä koko tuvan lämmittämiseen: toinen yläkerrassa ja toinen alakerran kamarissa. Ikkunoihinkin olisi hyvä saada rullaverhot estämään kylmän hohkaamisen.

Lannistaa jälleen kerran edes yrittämästä mitään, kun aina on jostain puutetta. Edes halvimpia puutteita ei tule hankittua, jos ilman niitäkin tulee vain toimeen. Siksi ne rullaverhotkin ovat vielä kaupassa. Helpotti, kun mumma osti etukäteen joululahjaksi talviset turvakengät nuorimmaiselle. Mutta nyt ne on jo käyttökelvottomat, kun vetoketju meni rikki mopoa käyntiin polkiessa. Juuri nyt niitä ei pysty viedä suutarille korjattavaksi. Pitää tyytyä tennareihin.

Tyttären opinnot maksavat tulotasoomme nähden tähtitieteellisiä summia. Onneksi hän kuitenkin maksaa kulunsa itse kesätöillään hankkimillaan varoilla. Toiveena on, että tuosta koulusta on hyötyä jatko-opintojen suhteen. Haaveena kun on lääketieteellisen tiedekunnan opinnot. Ja opiskelu on kuitenkin se asia, josta ei pidä tinkiä. Ei, jos aikoo pärjätä tässä yhteiskunnassa. Harmittaa vain, kun vanhempana ei pysty tarjoamaan muuta kuin asunnon ja päivittäisen ruuan. Niin ja auton, jolla kulkee kouluunsa. 

Kohta pitäisi vielä hakea opetuslupa keskimmäisen pojan ajo-opetukseen. Ja auto pitäisi muutoskatsastaa. Tyttären ajokortin loppuvaiheet pitäisi myös saada kustannettua ennenkuin tulee määräaika umpeen. Vanhin on suorittanut armeijassa rekkakortin ja toiveena on, että hän saa alan töitä armeijasta päästyään. Josko sitten alkaisi helpottaa.