Miten vaikeaa voikaan olla tehdä työhakemus. Itseään pitäisi osata markkinoida, mutta jos omaat vaatimattoman luonteen, etkä yleensäkään tee itsestäsi numeroa, niin miten kehut itseäsi maailman parhaaksi työntekijäksi ja juuri siihen tehtävään soveltuvaksi?

Hakemuksen rajoitteena on lisäksi pituus. Ei saa olla liikaa tekstiä, mutta olennaista ei saa myöskään esittää mahdollisimman suppeasti, mitäänsanomattomasti. Ja koska haen suurimmaksi osaksi julkisen sektorin virkoja, on hakemus oltava myös mahdollisimman asiallinen. Mutta ei haittaa vaikka persoonallisuuttakin olisi ripaus.

Hae siinä sitten töitä. Tunnet rekrytoijat ja he muistavat nähneensä sinut jossain ja voivat tietää jopa nimeltäkin. Joku saattaa olla kanssasi samassa harrastepiirissä tms. Mutta... heistä ei ole niin paljon hyötyä, että voidaan todeta, että  niillä suhteilla pääsisi avoinna olevaan toimeen.

Ei. Pitää saada aikaan myyvä hakemus, että pääsisi edes haastatteluun saakka. Ja haastattelussa on osattava sanoa juuri ne oikeat asiat. Ei saa möläyttää kaikenlaisia sammakoita suustaan. Mutta minkäs teet. Vaikka kuinka etukteen yrität valmistautua, niin joku kysyy kysymyksen, johon vastaat epäfiksusti. Ja vaikka olisit rento ihminen ja sinusta pidetään persoonana, niin haastattelussa jännität niin, että rentous on kaukana.

Yritä siinä sitten päästä töihin. Työhön, jota hakee 60 muuta ihmistä. Työhön, johon sinulla ei ole aiempaa kokemusta, kun kuaan ei ole sinua vielä työllistänyt alalle, jolle olet kouluttautunut. Työhön, jota voisit tehdä seuraavat 20 vuotta ilman äitiyslomia, ilman että joutuisit jäämään sairaan lapsen vuoksi kotiin.

Työhön, josta saisi palkkaa ja lasten elintaso kohentuisi.