Iäkäs äitini alkaa olla jo siinä vaiheessa, että voidaan puhua vanhuuden mukanaan tuomasta muistihäiriöstä. Välillä hän muistaa asiat hyvinkin kirkkaasti, jopa paremmin kuin minä ja toisinaan hän taas ei saa sanottua edes asian oikeaa nimeä. No, myönnettäköön, että itselläni on varmaan samaa vaivaa. Liekö sitten työttömyyden toimettomuudesta johtuvaa muistihäiriötä.

No käväisimpä viemässä äidilleni puhelimeen uuden sim-kortin, kun hän oli saanut edellisen kortin kuoletettua. Oli vieläpä soittanut muutamia kertoja hätänumeroon, kun puhelimen näytössä oli pikanäppäin siihen numeroon, vaikka oli yrittänyt saada vain puhelintaan toimimaan normaalisti. Että kyllä tämä nykyajan tekniikka on helppoa ja kätevää, mutta ei välttämättä meidän vanhuksille sopivaa. Ja veljeni vielä kehtasi kaupata äidillemme puhelinta, jolla pääsisi nettiinkin! Jos ihminen ei omista tietokonetta ja tarvitsee silmälasit puhelimen näytön katsomiseen, niin mitäpä tuo älyluurilla tekisi? Siinä sitten oltaisiin ihmeissämme, kun alkaa tulla puhelinlaskuja ja soittoja ihan oudoilta tyypeiltä, kun kontrolli ei enää pelaakaan netin ihmeellisessä maailmassa. Jopa tämänpäiväisellä käynnillä äitini esitti, kuinka hänellä on 35 000 €:n voittoarpa. Niin, voi voittaa... ja vain siinä tapauksessa jos tilaa kyseisen lehden kestona. Ihan kuin aikoinaan mummani meni samaan lankaan, kun Valituilta Paloilta kaupattiin uusia teoksia mahdollisen rahavoiton kera.

Satuinpa siinä sitten vilkaista äitini jääkaapin pulloja, kun hän niin pontevasti kehoitti minua maistamaan tekemäänsä kotikaljaa. Kiva, kun askartelee ja yrittää pitää mielensä virkeänä tekemällä maltaista kaljaa, kun itse en tahdo viitsi siitä uutteestakaan askarrella. Tosin jostain syystä epäonnistumiseni sen valmistuksessa on ollut viimevuosina melkein sääntö kuin poikkeus, joten sitä 9 litran kuraa ei sitten juo kukaan.

Mutta se mihin kiinnitin huomioni, oli avattu punaviinipullo. Äitini, joka ei ole käynyt pitkäripaisessa kuin pakon sanelemana silloin, kun isälle piti hakea kirkasta, kun tämä ei vahvan humalatilansa vuoksi siihen enää itse kyennyt, oli käynyt ostamassa punaviinipullon. Ensimmäinen kysymykseni oli, että miten kauan pullo oli ollut auki, koska eihän avattu pullo ikuisuuksia hyvänä kestä. Toinen kysymykseni oli, että miksi? Selitys oli tyypillinen äitini selitys: "Kun jossain sanottiin, että se on terveellistä. Että punaviinillä voi ehkäistä alzheimerin tautia." Niinpä niin! Kuinkas muutenkaan. Mutta enää ei taida punaviinit auttaa tuohon muistisairauteen, kun ei siihen ole koskaan lääkistystäkään annettu, joten onko sitä edes olemassakaan. Motkotin hieman ja äitini totesi, että ompa hyvä, ettei hänen tarvitse enää sitä juoda, kun ei se ole hyvääkään. Niin no, onko se sitten kuitenkin terveellistä, kun kaikki terveellinenhän maistuu aina hieman epämiellyttävälle...

Katsotaan nyt sitten seuraavalla vierailukerralla, että miten se kaljan teko on onnistunut. Jos ei muuta, niin varmaan ainakin hyvää ulostuslääkettä tulee, sikäli mikäli sitä pystyy juomaan.